Healing the wounded body

[Oodi]

(( Kuro ainakin tännenäin~ ))

Pilvinen taivas oli muuttanut ilman yllättäen hieman koleammaksi, syksyisemmäksi, vaikka olikin vielä kesäaika. Aurinko ei näyttäytynyt paksun pilviverhouman takaa, ja olikin näin omiaan luomaan osuuttaan harmaaseen päivään. Tuuli oli vielä lämmin, se ei tuonut mukanaan merkkejä lähestyvästä syksystä, vaan toivotti kesän yhä uudelleen tervetulleeksi vielä pidemmäksikin aikaa. Puiden välissä suhisi, ja kun tuuli saavutti Itoh-talon vaihtelevasti rikkoutuneet ja ehjät ikkunat, se muuttui ulisevaksi viimaksi, joka paukutti niitä heiveröisiä osia suuresta rakennuksesta, jotka eivät enää kauaa pysyisi romahtamattomina. Talon sisäpuolella lämpö säilyi hyvin ja puhuri pysyi poissa suurimmaksi osaksi.

Itoh-talon raollaan oleva lattialuukku liikahti sivuun, ja esiin maan alta puiselle lattialle hyppäsi valkoinen Iganarttu, joka oli haavoistaan ja veren tahrimasta turkistaan päätellen ollut vähän aika sitten mukana tappelussa.
Kaoru oli käyttänyt maanalaisia tunneleita hyväkseen päästäkseen nopeasti Itoh-taloon puhdistamaan haavojaan ja lepäämään. Se oli yöpynyt tunneleissa yön yli vaikka tiesi, että joku olisi saattanut ne täyttää vedellä, jos hätätilanne olisi tullut. Vaistoihinsa valkoturkki oli kuitenkin luottanut, ja nukkunut maan alla hyvillä mielin paikassa, jossa ei tarvinnut varoa Kogakoiria. Sellaisessa kunnossa siitä ei olisi ollut vastusta Kogalle muutamaan päivään. Päällisin puolin Kaoru näytti omaavansa vain pieniä pintahaavoja, mutta Kuro nimisen Kogan repimänä se tunsi välillä pistävän kipuaallon välähtävän jossakin osassa kehoaan, ja sen oli pakko kiristellä hampaitaan yhteen niin että narske kävi. Oikeana Iga-soturina se ei antanut kivun kuitenkaan sen enempää vaikuttaa, ja kävely ja muu toiminta sujuivat lähes moitteettomasti.

Kaoru katseli ympärilleen huomaten hämmennyksekseen, että kukaan muu Iga ei ollut paikalla, ainakaan silminnähden. Edes Fukai, Igojen johtaja, ei ollut kerinnyt takaisin taistelun tiimellyksestä ennen Kaorua. Valkoturkki kohautti kulmiaan, vilkaisi vielä hirsien päälle ja suuntasi sitten askeleensa kohti erästä huonetta, jossa tiesi olevan muutamia rohtoja säilössä. Kyseisen huoneen ovi olikin hieman raollaan, vaikka yleensä yrttejä varjeltiin tarkasti, jo pelkästään esimerkiksi pienemmiltä tuholaiseläimiltä. Huolimattomasti tehty siltä viimeiseltä Igalta, joka oli talosta poistunut, Kaoru ajatteli ja laski päänsä selkälinjansa tasolle jolkotellen kohti huonetta…

[Kurokabuto]

Harmaa viiva suhahti puiden läpi kohti Itoh taloa ja sen muureja, pysähtyen hetkeksi puun oksalle lähimpänä taloa. Arpien täyttämä veteraani katseli miltein tyhjää taloa ja sen ilme kasvoi kahta kauheammaksi mitä se jo oli ollutkaan. Pieni suoni nousi sen otsalle ja oli jo pamahtaa kun Iga soturien kova sotauros, Bloner löysi etsimänsä. Koiran silmät suorastaan pamahtivat kohteeseensa ja parilla taidokkaalla loikalla uros seisoikin Itoh talon pihalla, nuoren laiskan näköisen kishu uroksen edessä. Mikä varmasti teki tilanteesta vieläkin kivuliaamman urokselle oli että Bloner oli sitä varsin reippaasti suurempi.

"Mitä pirua Reijiro?! Sinä saakelin toimeton satiainen sinun vartiovuorosi oli ja meni jo ja paikkasi on ollut ihan tyhjä puoli päivää! Tiedätkö miten monta kogaa olisi voinut jo tulla tänne ja viedä kääröt ties miten monta kertaa?! Et taida tietää! Jos sinun pieni säälittävä henkesi on sinulle kallis niin nyt menet sinne tällä samaisella sekunnilla tai taitan niskasi kuin sen eilisen fasaanin jonka löysin!"
Bloner aloitti päiväisen saarnansa Reijirolle kenen häntä oitis uiskenteli pienemmän uroon jalkojen väliin, Iga soturin hypäten nopeasti muurin yli vartiovuoroonsa, se ei uskaltanut jäädä katsomaan oliko Blonerin haukussa yhtään purua ja siinä totisesti olikin.

Tunnettuaan että oli saanut raivota tarpeeksi, Bloner rupesi jolkottelemaan itse taloa kohti, hypäten sisälle nopealla suhahtavalla loikalla ja laskeutuen sulavasti tassuilleen. Heti uroksen vähän parantunut ilme valahti takaisin tämän nähdessä raollaan olevan yrtti oven ja sen lähellä jolkottelevan Kaorun, naaras igan kenellä oli punaiset silmät. Samassa uros huomasi jotakin mikä sai toisen suonen ilmestymään uroksen päähän ja sen melkein räjähtäen tämän päästä, uros alkoi murisemaan ja narisemaan roppakaupalla kun se otti askelia kohti naarasta.
"Kaoru! Sinäkö jätit yrttihuoneen oven raolleen? Tiedätkö sinä kuinka monta rottaa on pitänyt listiä pelkästään tällä viikolla mutta että jättäisit tuon oven aukikin?! Haluatko tosissaan että joudumme menemään niiden irokeesi hiirien lammelle syötäväksi yrttejä hakemaan, hmm?! Ja missä se sirppi minkä otit varastosta on?! Etkai vaan hukannut sitä taistelussa?! Kogathan ovat voineet nyt ottaa sen! Pyhän Itohin puolesta, sinun ei tarvitse varustaa niitä kannibaali sikoja, ne osaavat varastaa itsekseenkin!"
Bloner vaahtosi oikein kunnolla samalla kun vähensi matkaa heidän välillään, äristen ja kihisten tullessaan lähemmäs iga-naarasta, huomaten vasta lähemmäksi tullessaan että toinen oli hiukan haavoittunut, minkä huomatessaan Bloner päästi pienen huokaisun ja jäi tuijottamaan toista.

"Tervetuloa takaisin. Oletko nähnyt Fukai-samaa?"
Bloner sanoi lopuksi, ainakin itse pistäen saarnansa taakse, ei hänen tarvinnut saarnata niille ketkä taistelivat parhaansa mukaan kogia vastaan "kentällä". Uroksella oli tosin aina aivan hirvittävä stressi päällä mikä teki siitä kärttyisen, ja sen ainaiset äksyilyt kaikkia kohtaan oli varsin normaalia ja useimmat jo tiesivät että se ei juuri koskaan tarkoittanut asioita henkilökohtaisesti, ellei sitten joku töpännyt ihan oikeasti pahalla tavalla. Silläkin hetkellä Bloner näytti mutisevan itsekseen ja sen ilme oli varsin selvä mörkkis.

[Oodi]

Ennen kuin Kaoru oli kerinnyt yrttihuoneen ovesta sisään astua, se kuuli ulkoa tavattoman kiivasta puhetta joka äityi välillä huudonsekaiseksi syyttelyksi. Kaoru käveli lähemmäs ulko-oven aukkoa hissukseen ja pysähtyi kuullakseen paremmin. Se oli ollut varma, että paikalla olisi ollut vain sillä hetkellä vahtivuorossa oleva Iga, mutta joku oli ottanut asiakseen arvostella vartijan toimia.
Ja kukapa muukaan kuin Bloner - sen äänen Kaorukin tunnisti. Vanhemmanpuoleisen, turkinväriltään normaalin valkoista Igaa harmaampi arpien täyttämä uros, joka tavattiin tuon tuosta Itoh-talon ympäriltä; lieneekö tämän elämäntehtäväksi iskostunut pitää Itoh-taloa jatkuvasti silmällä ja olla ennakkoluuloinen toisten Igojen taidoista kyetä samaan.

Aikansa sättimistä kuunneltuaan Kaoru puuskahti turhautuneena ja kääntyi kannoiltaan mennäkseen raollaan olevasta ovesta viimein sisään, kun se kuuli samaisen äänen huutavan nimeään takanaapäin. Valkoturkki tiesi välittömästi, että oli hänen vuoronsa "kuulla kunniansa". Punasilmäinen kääntyi puhujaan päin - Blonerhan se siinä, omassa innostuneessa persoonassaan. Kaoru katsoi vanhempaa Igaa mitäänsanomattomalla ilmeellä sellaisella kyllästymisen tasolla, että saattoi melkein bongata hiljakseen tulevan haukotuksen Iganartun suupielistä. Sen verran se kuitenkin päätti kunnioittaa puhujaa, että näytti keskittyneeltä, muttei lainkaan säikähtäneeltä tai pahoillaan olevalta, sillä eihän narttu ollut tehnyt mitään väärää.

"Ovi oli raollaan kun tulin taloon..."

Kaoru vastasi ilmekään värähtämättä Blonerin saarnan jälkeen ja nyökkäsi lattiluukun suuntaan.
Sirppi, tosiaan. Sen valkoturkki oli unohtanut maanalaiseen käytävään nukuttuaan siellä yön yli. Se oli siellä kuitenkin yhtä piilossa kuin Itoh-talossakin, Kogia harvemmin näki maanalaisia tunneleita käyttävän, ellei joku Iga niitä vartavasten sinne johdattanut. Maanalaisia tunneleita oli vaikea löytää ja pimeiden luolasokkeloiden takia sinne saattoi taitamaton Koga helpostikin eksyä.

Blonerin äkillinen muutos äänensävyssä kummaksutti Kaorua. Niinkin elämänkokenut vanhempi koira ja siltikin välistä käyttäytyi kuin pahainen kakara, joka ei tiennyt mitä halusi.

"Taistelin Johtajan rinnalla Kogia vastaan. Hän on hyvässä kunnossa, en tiedä missä, mutta turvassa."

Kaoru tokaisi, lipaisi huuliaan ja kääntyi vihdoin raollaan olevan oven suuntaan, tyrkkäsi ovea hieman sisäänpäin ja astui yrttihuoneeseen.

[Kurokabuto]

Uroksen silmät skannasivat Kaorun ruumiin lävitse tuon selitellessä itseään vaikka oli aivan varmasti tehnyt jotain muutakin väärin. Bloner päätteli että toisella oli ihan hyvä syy hakea pari yrttiä haavoihinsa mitä omisti ja toisen syyt kuulostivat ihan kelpuutettavilta, uros tassutteli lattialuukun luokse ja työnsi päänsä siitä alas, katsellen pimeyteen ja nostaen koiran kulmiaan kunnes nosti päänsä ja sulki lattialuukun mutisten. Ninja olisi halunnut mäkättää vielä pari riviä naaraalle kuinka sen sanoja piti kuunnella tarkasti ja neuvoja noudattaa, mutta eihän asia ollut että hän olisi johtaja tai mitään joten myrtsi päätti jättää asian toisaalle.

"Hrmm. Johtaja itse oli taistelussa... Mitä kogia sitten vastaan taistelitte? En usko että niistä oli paljoa vastusta jos Fukai-sama oli mukanasi, mutta olet silti runneltu?"

Bloner kysyi pienen mielenkiinnon heräten arpisen igan sisällä, hän itse tiesi että Fukai-sama oli vahva johtaja eikä tämä Kaorukaan mikään päältä käveltävä yksilö ollut, oli yllättävää että ne kogat saivat edes iskettyä tätä naarasta, mielipide johtui varmaan siitä että aliarvioi kogia tai sitten yliarvioi omia puolulaisiaan, joka tapauksessa taistelut olivat siitä kiinnostava aihe sillä jokainen taistelu jotenkin vaikutti taktisesti heidän iänikäiseen sotaansa. Toiveikasta olisi jos Kogien johtaja olisi pahoin haavoitettu ja he voisivat vihdoin tehdä viimeisen puskun voittoon, mutta sellainen oli vain toiveajattelua, varmasti.

Bloner itsekin jolkotteli lopulta yrttihuoneseen, katsellen ympärilleen ja laskien yrtit ja pistäen mieleensä kaiken ja miettien milloin pitäisi hakea lisää. Arvo järjestyksiä johtajia lukuunottamatta ei ninjoissa juuri ollut, mutta Bloner varsin kokeneena ja "vanhana" jäsenenä tunsi tietynlaista vastuuntuntoa pitää Itoh talo pystyssä ja valvoa, raportoida sekä auttaa asioiden etenemistä kuten parhaansa taisi. Uusien ninjojen harjoittamisen ja nykyisten ninjojen laiskottelu tuokioiden pysäyttämisen ollen pari velvollisuutta jotka Bloner oli ottanut itselleen.

[Oodi]

Kaoru katseli ympärilleen yrttihuoneessa. Sen taimmaisella seinustalla oli pieni ikkuna, joka valaisi huonetta juuri sopivasti sen verran, että Kaoru tiesi mistä etsiä itselleen sopivia rohtoja. Se selasi vanhat, yllättävän hyvin säilyneet mahongin väriset hyllyt nopeasti lävitse ja pysähtyi erään laatikon luokse, joka sekin oli hitusen raollaan. Sen laatikon Iganarttu veti hampaillaan esille ja pysähtyi haistelemaan sen sisältä löytyviä tarkoituksella kuivuneita kasveja, joista siltikin lähti melkoisen tuju aromi. Valkoturkki katsoi kuivuudesta käpristyneitä kasvinlehtiä hetken aikaa. Se ei ollut koskaan ottanut vastaavia kipua lievittäviä rohtoja, mutta se oli useasti nähnyt varsinkin pienempänä, kun juuri niitä samaisia kasvinosia syötettiin haavoittuneille, tuskista kärsiville Igasotureille. Oli kerrassaan hyvä, että Igat olivat varastaneet varastoihinsa Kogien alueilta näitä kaikkein voimakkaimpia rohtoja.

Ajatuksistaan Kaorun herätti kipuaalto, joka kyti sen keskivartalon tiettämillä. Hetkeäkään se ei enää epäröinyt, vaan otti yhden kasvinoksan ulos laatikosta ja alkoi järsimään sitä. Lehdistä välittyi välittömästi pistävä maku, mutta Kaoru nielaisi rohdon suihinsa mausta välittämättä. Tämän päätteeksi Iga sulki laatikon paremmin kuin mitä se oli ollut Igan astuessa huoneeseen. Vasta nyt se saattoi vastata hieman myöhässä Blonerin esittämään kysymykseen. Kipua lievittävät rohdot olivat kuitenkin kiireellisempiä kuin vanhemman Igan kysymys.

”Olisit sinäkin runneltu jos olisit taistellut heidän johtajaansa vastaan. Meitä oli kumminkin kaksi kahta vastaan, tasaväkinen kamppailu kumminkin…”

Kaoru sylkäisi lattialle kasvin jättämää pahaa jälkimakua ja keskitti katseensa huoneeseen astuneeseen Bloneriin. Kaoru asteli lähemmäs Bloneria ja käveli tämän ohitseen pois yrttihuoneesta suurempaan saliin.

”Laita ovi kiinni ellet tee siellä mitään.”

Valoturkki tokaisi vilkaisemattakaan Bloneriin ja asteli lähemmäs ulko-oven aukkoa jääden seisomaan sen eteen. Nyt sen piti vain odotella rohdon vaikuttamista tuon kehoon. Taivas oli yhä pilvinen, kuten se oli ollut koko päivän. Sade voisi virkistää luontoa.

[Jalle]

Taistelu oli loppunut ja osaanottajat kaikkosivat omille teilleen, vielä pienen sanaharkan tiimoilla. Iga johtaja lähti Kaorun lähdettyä taistopaikalta, ja samaa tietä pitkin Itoh- talolle kuin toinenkin iga naaras. Haavoja saanut valkea naaras liikkui maanalaista, kuivaa tunnelia pitkin talolle, ja kiitti onneansa että ennen taistoa ei oltu laskettu vettä Itoh- talon viereisestä järvestä, sillä hänen ei tarvitsisi rehkiä vastavirtaan, nyt kun hän oli melko puhki.

Fukai nousi lattialuukun nostettua pois tieltä, taloon, siirtäen luukun takaisin paikalleen. Hän ei nähnyt salissa kuin yhden igan, joka sekin astui juuri ulos huoneesta, ulos rakennuksesta. Iga naaras läähätti hieman, sillä tuo oli uuvuksissa taistelusta, jossa hän tappeli koga johtajaa vastaan, ja Kaoru erästä toista kogaa vastaan. Se oli pitkä ja tasaväkinen, mutta nyt ei ollut aikaa mietiskelyille, vaan hänen pitäisi päästä yrttihuoneeseen mahdollisimman nopeasti, koska naaras oli saanut taistelupaikalta lähtiessään, kompuroidessaan matkalla, myrkkyohdakkeista saamalla hieman osumaa maanalaisessa tunnelissa, koska hän oli saanut hieman jalkakramppeja, osuen sitten tunnelin seinämään, jossa ohdakkeita oli karkoittajina tunkeilijoilta, sillä vain igat tiesivät näiden pikkuansojenkin paikat.

Fukain noustuttua tunnelista lattialuukun kautta, hän ei vielä huomannut huoneen ovella olevaa Kaorua. Tuon johtaja huomasi vasta, kun oli hetken hengähtänyt, koska lihakset olivat rasittuneet myrkyn takia nopeammin. Iga tunsi suunsa olevan melko kuiva, ja päätti että joisi, otettuansa tarvittavat lääkeyrtit, joita Fukai joutuisi ottamaan useampiakin, myrkkyohdakkeiden takia. Hän tunsi kuinka kipu voimistui haavassa, johon myrkkyä oli päässyt menemään. Veri jota kyseisestä haavasta valui, oli muuttunut vihertävän sävyiseksi, veren ja myrkyn reaktiona, ja tämän tiedon tietävät lähes kaikki igat, ja näihin kuuluvat kaikki ne, jotka ovat käyneet ninja-koulutuksensa suurinpiirtein vuoden ikäisenä käyneet.

Fukai kääntyi ovelle päin, ja koska myrkky oli tuottanut hänelle päänsärkyä äkillisesti, hänen näkökenttänsä sumentui hetkelliseksi, ja naaraan törmäten Kaoruun, joka oli oven suulla, hänen tiellään. Kaoru ei varmaan, kuin vasta nyt, huomannut Fukaita, sillä tuo oli keskittyneenä Bloneriin joka oli vielä tällä hetkellä yrttihuoneessa.

[Oodi]

(( Minulle sopii kyllä, mutta itse näen tilanteen tällaisena:



Miksi siis Kaorun pitäisi väistää, jos Fukai tulee lattialuukun kautta yrttihuoneelle...? o.o Vai menikö minulta jotakin ohi...

Lisäksi, autohittaamista on myös tuo että kuvittelee ettei toisen pelaajan hahmo huomaa omaa hahmoaan.
"- - oven suulla olevan Kaorun, joka ei näemmä vielä huomannut johtajanaarasta."
...Voisi kuvitella Kaorun huomaavan, kerta Fukai on astunut lattialuukusta suurempaan saliin, hm?

[Oodi]

(( Aaa... o.O Tietääkseni lattialuukkua en alunperin kirjoittanut eri huoneeseen.
Kaoru: "- - ja asteli lähemmäs ulko-oven aukkoa jääden seisomaan sen eteen." Ulko-ovella tarkoitan siis ovea joka... öh, johtaa ulos.
Mutta ymmärrän sairautesi takia että tämmöiset pikkuseikat päässeet unohtumaan... (eikö se ole kuitenkin nimeltään dysleksia millä luettua tekstiä on vaikeampi ymmärtää..? Vai onko dysfasiaakin sairastavalla kyseisessä vaikeuksia?)

Mitenkähän nyt sitten kannattaisi selviytyä tästä tilanteesta? Kaoru kun ei ole yrttihuoneen oven edustalla. ))

[Oodi]

(( Jos vain muokkaat tekstiäsi sellaiseksi, että Bloner on vielä yrttihuoneessa ja Kaoru on ulkoilmaan viettävän aukon kohdalla? Itoh-talo huoneineenhan voi jokatapauksessa olla sellainen kuin haluat, sitä käsitystä ei tarvitse alkaa muuttamaan! ))

[Jalle]

// Keksinkin tuohon ratkaisun, muutin tuon lopun kokonaan ja nyt se on ihan järkeen käypä XD Tässä vielä koko viesti muutettuna, vaikka muutos on myös aiemmassa viestissäkin.

Taistelu oli loppunut ja osaanottajat kaikkosivat omille teilleen, vielä pienen sanaharkan tiimoilla. Iga johtaja lähti Kaorun lähdettyä taistopaikalta, ja samaa tietä pitkin Itoh- talolle kuin toinenkin iga naaras. Haavoja saanut valkea naaras liikkui maanalaista, kuivaa tunnelia pitkin talolle, ja kiitti onneansa että ennen taistoa ei oltu laskettu vettä Itoh- talon viereisestä järvestä, sillä hänen ei tarvitsisi rehkiä vastavirtaan, nyt kun hän oli melko puhki.

Fukai nousi lattialuukun nostettua pois tieltä, taloon, siirtäen luukun takaisin paikalleen. Hän ei nähnyt salissa kuin yhden igan, joka sekin astui juuri ulos huoneesta, ulos rakennuksesta. Iga naaras läähätti hieman, sillä tuo oli uuvuksissa taistelusta, jossa hän tappeli koga johtajaa vastaan, ja Kaoru erästä toista kogaa vastaan. Se oli pitkä ja tasaväkinen, mutta nyt ei ollut aikaa mietiskelyille, vaan hänen pitäisi päästä yrttihuoneeseen mahdollisimman nopeasti, koska naaras oli saanut taistelupaikalta lähtiessään, kompuroidessaan matkalla, myrkkyohdakkeista saamalla hieman osumaa maanalaisessa tunnelissa, koska hän oli saanut hieman jalkakramppeja, osuen sitten tunnelin seinämään, jossa ohdakkeita oli karkoittajina tunkeilijoilta, sillä vain igat tiesivät näiden pikkuansojenkin paikat.

Fukain noustuttua tunnelista lattialuukun kautta, hän ei vielä huomannut huoneen ovella olevaa Kaorua. Tuon johtaja huomasi vasta, kun oli hetken hengähtänyt, koska lihakset olivat rasittuneet myrkyn takia nopeammin. Iga tunsi suunsa olevan melko kuiva, ja päätti että joisi, otettuansa tarvittavat lääkeyrtit, joita Fukai joutuisi ottamaan useampiakin, myrkkyohdakkeiden takia. Hän tunsi kuinka kipu voimistui haavassa, johon myrkkyä oli päässyt menemään. Veri jota kyseisestä haavasta valui, oli muuttunut vihertävän sävyiseksi, veren ja myrkyn reaktiona, ja tämän tiedon tietävät lähes kaikki igat, ja näihin kuuluvat kaikki ne, jotka ovat käyneet ninja-koulutuksensa suurinpiirtein vuoden ikäisenä käyneet.

Fukai kääntyi ovelle päin, ja koska myrkky oli tuottanut hänelle päänsärkyä äkillisesti, hänen näkökenttänsä sumentui hetkelliseksi, ja törmäsi sitten kolauttaen otsaansa oveen. Tuo ravisteli päätänsä hieman, ja naaraan näkökenttä avautui taas, hieman heikon oloisesti, ja johtaja avasi liukuoven tieltään, astuen varovaisesti avautuvaan, salimaiseen tilaan, jossa Kaoru oli toisen ulos vievän oven luona ja Bloner yrttihuoneessa, jonka ovi oli auki.

// Noniin, jos nyt tuo olisi järkeen käypä.. Päänsäryn takia tässä ei jaksa suurempia ajatella, joten muokattu loppu on vähän tönkkö.