Verta, luita ja lihaa

[Yoko]

Jiro ja kaksi hänen laumansa koiraa, Dai ja Joben, juoksivat Igojen alueella etsien koiria syödäkseen.
"Hajaantukaa!" Jiro huusi ja Joben lähti juoksemaan eri suuntaan puikkelehtien puiden välistä. Dai oli ajatuksissaan haistellessaan Igojen hajujälkiä, eikä kuulut käskyä ja pysyi yhä johtajansa kannoilla.
"Etkö sinä kuullut käskyä?!" Jiro huusi, tarttui ruskeaa koiraa kaulasta ja heilautti tämän paksua puunruonkoa vasten. Koiran selästä kuului ikävä runksahdus ja tämä valahti veltosti maahan.
Jiro käveli hiukan lähemmäksi ja alkoi haistella tämän kaulaa. Sitten hän käänsi päänsä Dain selkään; tälle oli tullut avomurtuma.
"Hups." Jiro tokaisi tyynesti ja lähti kävelemään toiseen suuntaan poispäin kuolleesta ruumiista nuollen tyytyväisenä verisiä suupieliään.

Jiro hyppi puun oksalta toiselle ja yritti saada vainua Igakoirista. Äkkiä hän kuuli jotakin ja hyppäsi maan kamaralle hiipimään ääntä kohti. Hän laski kuononsa maahan haistaakseen paremmin hajujälkiä ja yritti löytää tietä, josta kyseinen koira oli kulkenut.
Lopulta hän sai tämän näköetäisyydelleen ja kyyristyi läheiseen pusikkoon vaanimaan. Hänen onnekseen kyseinen Iga oli naaras, koska hänellä alkoi olla jo niin kova nälkä, ettei hänellä olisi ollut voimiä tappaa suurempaa koiraa.

Sitten hän hyppäsi esiin pusikosta ja huusi kogien tutun "battogahuudon": "Namaruken!"
Varjo ilmestyi kuin tyhjästä ja Jiro yritti iskeä hampaansa kyseisen Iganaaraan kaulaan.

// Anteeks, täst tuli vähä kökkö:[ mut harjotus tekee mestrin:)

[Oodi]

(( Muuten hyvä, mutta älä kuvittele toisen hahmoa paikalle ennen kuin se on sinne pelattu. Mutta menkööt nyt tämän kerran ^^ ))

Vaikka metsä oli suhteellisen tiheäkasvuista, auringonvalo pääsi läpäisemään tiheät oksistot aina maankamaralle saakka. Vaikka pilviä tuntui olevan taivaan täydeltä, löysi auringonsäteet aina suorimman tien valaisemaan alhaalla häämöttäviä maisemia.
Koska päivä oli jo taittumassa iltaan, oli kolmivuotias Iganaaras päättänyt lähteä metsästämään, ja koska tämä ei ollut saanut metsästyskaveriksi ketään mukaan, se oli hakenut Igojen asevarastosta sirpin, jolla saisi kaadettua helpommin ja vaivattomammin jonkin riistaeläimen, kuten pienene villisian tai suuren rusakon. Nartun onneksi sirppi oli tullut mukaan, sillä se ei saattanut arvatakaan, että itse Kogien johtaja pyöri Igametsässä sinä samaisena hetkenä…

Kaoru oli tämän valkoturkin nimi, ja se loikki puita pitkin jääden vähän väliä pälyilemään ympäristöään ja katsomaan niin syvälle metsään kuin punaiset silmät kantoivat. Vähän väliä se jäi pitämään hengähdystaukoa, sillä vaikka narttu oli suhteellisen hyvässä kunnossa, oli sirppi silti raskas kantaa ja vielä raskaampaa hyppiä pitkiä loikkia sen kanssa puunoksalta toiselle.
Vihdoin Kaoru oli kuulevinaan jotakin kauempaa, ja se päätti hypätä maankamaralle väijymään pusikon taakse, jos esiin olisi astunut villisika tai muu vastaava. Narttu oli hyväuskoinen metsästäjä ja niin nälkäinen, ettei osannut tai jaksanut arvailla, mikä äänen oli aiheuttanut – selkeästi ääni kuitenkin tuli lähemmäs. Juoksuaskelten ääniä…
Hieman liian nopeita askelia villisialle…

Äkkiä Kaoru kuuli Kogan huutavan tekniikkansa nimen, ja narttu säikähti pahanpäiväisesti kääntäessään päätään nopeasti äänen suuntaan, älähtäessään jotakin ja samalla huitaistaessa sirpillä hahmon suuntaan. Kaorun refleksit olivat kuitenkin kunnossa, ja se hyppäsi äkkiä sivuun toivoen sirppinsä edes hieman aiheuttavan naarmua hyökkääjälle.
Kaoru kääntyi nopeasti takaisin toisen puoleen ja kauhukseen huomasi, kuka Koga oli: itse Kogien johtaja Jiro, joka oli verenhajusta päätellen vastikää tappanut. Mikä hirvittävä tappokone!

[Yoko]

// Selvä, täytyy muistaa:D

Jiro huoamsi naaraan ilmeestä, että tämä oli lievästi sanottuna yllättynyt nähdessään Kogien johtajan reviirillään. Tämä huusi jotain epämääräistä ja huitaisi sokeasti sirpillään kohti Jiroa ja Jiron epäonneksi, se osuikin häntä suoraan jo valmiiksi arpeutuneeseen silmään ja se alkoi vuotaa rajusti verta; ja siitäkös hän vasta raivostuikin! Hänen terveen silmänsä pupilli supistui minimi mittaansa ja hän yritti jälleen iskeä hampaansa naaraaseen.

// sori lyhyt, mut äiti käski pois koneelt ni piti äkkii tehä jonkulainen lopetus:(

[Oodi]

(( Itse kirjoitan pelitykseni ensin Wordiin ja siirrän sieltä foorumiin. Näin voin tallentaa omiin kansioihini keskeneräisen pelityksen, mikäli tulee kiirettä lähteä nopeasti pois koneen äärestä :3 Mieluummin tekee ajan kanssa pidemmän pelityksen kuin kiireessä lyhyen, pysyy kanssapelaajat tyytyväisinä (vaikka taistelupeleissä lyhyemmät pelitykset lienee parempia, niin pääsee toinenkin pelaaja vastaamaan nopeammin!) ))

Kaoru ei voinut käsittää millainen tehotappaja Jiro olikaan – sehän oli hyökkäämässä valkoturkin kimppuun heti edellisen hyökkäysyrityksensä jälkeen! Jiro oli oikea esimerkki todellisesta brutaalista Kogan ninjakoirasta, aina yhtä häikäilemätön suunnitelmissaan ja valmis tappamaan. Kaoru tiesi, että Kogien johtajalla oli sinäkin iltana suunnitelmissaan saada nartusta itselleen iltapala…
Valkoturkki oli kuitenkin aina yhtä ketterä reflekseissään ja tälläkin kerralla se onnistui hyppäämään vieressään olevan puun oksalle sirppi suussaan juuri ennen kuin Jiro olisi upottanut hampaansa Kaorun lihaan. Punaiset silmät välkähtivät auringonvaloa vasten ja narttu laski sirppinsä puunoksalle pystyäkseen puhumaan selkeämmin.

”Jiro, eikö sinun tappamisinnollasi ole mitään rajaa? Te Kogat muutenkin olette kummallista sakkia, metsähän vilisee muutakin syötävää kuin meitä Igoja. Enpä epäilisi vaikka olisit erehdyksissäsi tappanut oman klaanisikin jäseniä ja syönyt heitä nälkääsi…”

Kaoru murisi tummanpuhuvalle Kogien johtajalle puun oksalta. Narttu nappasi sirpin takaisin suuhunsa heti lauseensa lopetettuaan, ja oli jälleen valmiina puolustautumaan, jos Jiro yrittäisi hyökätä… Kaoru säpsähti ajatukselle, että lähistöllä saattoi olla toisiakin Koga-koiria, sillä tuskin Kogien johtaja yksinkään astelisi Igojen alueelle. Onneksi Kaorulla oli omakenttäetu, sillä Igametsässä liikuskeli suurella todennäköisyydellä toisiakin Igoja, ja oli vain ajan kysymys milloin joku valkoturkeista saapuisi auttamaan Kaorua. Yksin ei punasilmäinen viitsinyt hyökätä Kogien johtajan kimppuun, sillä oli sanomattakin selvää että Jiro jos kuka oli Kogista kaikkein vahvin, Kaoru sentään pelkästään nuorempi Iganarttu, jolla oli vielä kovien harjoitteluvuosienkin jälkeen paljon varaa kehittää taitojaan, mutta jolla kuitenkin oli suhteellisen ketterät jalat ja kestävyys kohdallaan.
Sirppi oli onneksi osunut Kaorun mukaan, ja narttu ei voinut olla muuta kuin tyytyväinen osuttuaan Kogaan pelkällä hutaisulla.

[Yoko]

Juuri, kun Jiro oli upottamaisillaan hampaitaan naaraan kaulaan, tämä väisti jälleen, hyppäsi puunoksalle ja laski sirpin hetkeksi viereensä puhuakseen.


"Minä tapan kenet haluan!" Jiro vastasi tyytyväisesti naaraan kysymykseen ja nuolaisi jälleen verisiä suupieliään. Hän jännitti takajalkojensa lihakset, ja oli valmis hyppäämään naaraan perään.

Jiro tiesi, että Kaorun nopeus tekisi Jirolle hänestä vaikean saaliin, mutta kohta alkoi olla jo yö ja Kaorun olisi vaikeampi erottaa tummaa turkkia pimeässä metsässä. Siinä asiassa myös Kaorun vitivalkoinen turkki osoittautusi Jirolle hyödyksi.
Kohta enää yksikään valonsäde ei yltäisi puiden oksien läpi.

"Tule alas ja taistele! Et voita taistelua vain pakenemalla!" Jiro huusi, hyppäsi Kaorun perään puunoksalle ja yritti jälleen iskeä hampaitaan häneen - tällä kertaa hänellä ei ollut mitään erityistä kohtaa, mihin hän olisi yrittänyt tähdätä; hän yritti vain vahingoittaa naarasta edes hieman. Samalla hän huitaisi etutassunsa kynsillä naaraan pään suuntaan yrittäen sokaista tätä.

[Oodi]

Kaoru tuhahti Jiron uhoilulle ja katsoi tätä kulmat kurtussa hampaat näkyvästi esillä. Sirppiään narttu piti tiukasti leukojensa välissä kuin viimeisenä oljenkortena säilyttää rakas henkiriepunsa taistellessa Kogien johtajaa vastaan. Valkoturkin onneksi Koga ei ollut vielä saanut vahingoitettua tätä, mutta kannibaalien johtajan tuntien ei kuluisi kauaakaan siitä, kun Kaoru saisi tuta Jiron terävät kynnet tai hampaat, ties vaikka lopulta molemmat.

”Minä en tätä taistelua valinnut.”

Punasilmäinen sai hädin tuskin lauseensa lopetettua kun Jiro jo hyökkäsi tätä kohti aivan yllättäen. Kogan tassun huitaisu meni aivan nartun pään ja vasemman silmän vierestä, mutta ohi onneksi. Kaoru ei osannut odottaa Jiron hyökkäävän heti lauseensa lopetettuaan, joten se sai hampaillaan otteen nartun kaulan seutuvilta, ja vaikka valkoturkki tunsi pakottavaa tarvetta älähtää kuuluvasti kipuaallon vierähtäessä sen koko kehon lävitse, se onnistuin tukahduttamaan äänen vain pieneksi kurkun korinaksi. Sirpistään Kaoru ei päästänyt otetta. Se piti siitä yhä tiukasti kiinni sirpin terän hipoessa hyvinkin lähellä Jiron omaa niskaa.
Selkeästi kookkaamman uroskoiran hyökkäysvoima sai Kaorun horjahtamaan aloiltaan, ja olikin enää vain Jirosta kiinni, putoaisiko kaksikko alas oksalta, vai onnistuisiko Koga pitämään oman ruumiinsa lisäksi oksalla huterasti jalustaa hakevan Iga-koiran. Kaorun ruumis oli täysin Kogan armoilla.

”Ei minun alas tarvinnut tulla… kun… löysit itse tien tänne ylös… typerys…”

Kaorun ääni oli käheä ja koriseva ja sanojen välillä oli raskasta huohotusta ja taukoja, hengähdystaukoja, jotta voisi jälleen jatkaa lausettaan. Koska Kaoru oli menettänyt oman ruumiinsa tasapainon, ei se kyennyt hallitusti käyttämään raajojaan raapimiseen tai repimiseen, vaan se yritti parhaansa mukaan yrittää vahingoittaa Jiroa sirpillään liikuttaen päätään mahdollisimman äkkinäisesti mutta kuitenkin varovasti, ettei Jiro onnistuisi pureuttamaan hampaitaan vieläkin syvemmälle valkoturkin kaulanahkaan…

[Jalle]

// ei ihanaa, tää ei pidä mua sisällä ja siksi se überpitkä viesti menikin turhaan.. oikeasti, en kestä tällaista.. noh, uudestaan .... en kyllä tee niin pitkää enää, tämä on paljon sisälletympi

Fukai istui Ithotalossa, johtajalle tarkoitetussa huoneessa, kunnellen raporttia kahdelta sanan saattajalta, jotka seisoivat ryhdikkäästi parin metrin päässä johtajanaaraasta.
" Kiitos, voitte poistua. " naaras sanoi rauhallisesti ja asiallisesti, nyökäten hieman näille kahdelle igalle.
" Se on vain työtämme, ja olemme puolestammekin kiitollisia, Fukai-sama. " igat sanoivat, kumartaen ja astellen pois paikalta. Naaras katsoi toisten perään, ja odotti kunnes nämä olivat kadonneet käytävälle. Fukai nousi seisomaan, ja käveli seinän luokse, painaen yhtä lautaa lattialta ja hänen edessään avautui pieni käytävä. Hän asteli käytävälle, ja käveli sitä pitkin kunnes hänen edessään avautui uloskäynti, joka vei rakennuksesta ulos. Fukai katsoi, että ovi meni kiinni, ja hän lähti astelemaan metsälle päin, nähden puiden lomasta laskevan ilta-auringon, joka värjäsi taivasta punertavaksi illan sarastaessa. Hän käveli hiekkatietä pitkin eteenpäin, hypäten sitten puuhun, hyppien niitä pitkin lähes äänettömästi eteenpäin.

' On ollut yllättävän hiljainen päivä tän- hetkinen, mitä ääniä tuolta kuuluu..? ' Fukai ajatteli, pysähtyen ja kuunnellen ääniä, ja tuntien kirsussansa kahden koiran hajun, toisen vaikuttaen vieraammalta. Hän kuunteli ääniä hetken, kunnes tajusi että ne olivat tappelusta syntyviä. Hän liikkui äänen suuntaan puita pitkin, ja löysi pian äänen aiheuttajan.
' He-hetkinen.. Eikös tuo ole, kyllä se on.. Jiro! ' hän ajatteli hammasta purren, jännitäen sitten jokaisen jäsenensä, ja hyökäten sitten puusta käsin kohti kogaa, joka tappeli igaa vastaan.

" Raikaken! " Fukai huudahti, murahtavalla äänellä ja hampaat irvistäen esille, tähdäten hyökkäyksen suoraan Jiroon.

[Yoko]

Jiron epäonneksi, hän ei osunut kynsillään Kaoruun, mutta hampaillaan hän sai vihdoin tukevan otteen naaraan kaulan tietämiltä.
Kaorun sirppi heilui kylläkin uhkaavan lähellä Jiron omaa kaulaa. Hänellä ei ollut varaa tai liikkua, tai sirppi lävistäisi hänet. Lisäksi he seisoivat uhkaavan lähellä oksan kärkeä; molemmat voisivat tipahtaa milla hetkellä hyvänsä.

Äkkiä vähän liiankin tuttu haju sai Jiron säpsähtämään. 'Fukai...!' hän ajatteli nopeasti ja yritti pureutua Kaorun nahkaan mahdollisimman lujasti ennen johtajanaaraan saapumista.
Äkkiä tämä hyökkäsikin hänen kimppuunsa ylhäältäpäin. Naaras oli valinnut hyvän suunnan hyökätä: Jiron vasemmalta puolelta - hän näki vain oikealla silmällään, joten uros ei huomannut, missä naaras oli ennenkuin tämä osui suoraan Jiron niskaan. Tämän oli päästettävä otteensa irti Kaorusta ja keskityttävä nyt Fukain voittamiseen.
Heidän epäonnekseen, Fukain voima oli saanut koko kolmikon tipahtamaan alas oksalta, ja lisäksi Kaorun sirppi oli heilahtanut syvälle Jiron kurkkuun.

[Oodi]

Kaoru tunsi kuinka Jiron hampaat pureutuivat yhä syvemmälle tämän kaulanahkaan, melkein sen lävistäen, eikä narttu voinut välttää kasvoilleen muodostuvaa tuskasta kielivää ilmettä. Valkoturkki puri omat leukansa niin tiiviisti yhteen, että sirpin puinen varsi narskui hampaiden välissä niiden raivatessa tietä kovaan puuainekseen. Silmät olivat visusti ummessa, luomet aivan kiristyneet toisiinsa kiinni.

Yhtäkkiä valkoturkki kuuli tämän klaanille ominaisen iskun nimen, raikakenin, eikä tämä voinut olla sen enempää huojentuneempi tunnistaessaan äänen Fukain, Igan ninjakoirien johtajan ääneksi, tilanne kun oli mikä oli.
Valtava voima osui suoraan Jiroon, ja Kaoru tunsi Kogan leukojen otteen heltiävän ja sitten irtoavan täysin tämän kaulasta. Fukain iskuvoima Jiroon oli kuitenkin niin valtaisa, että Kaoru itsekin alustaa vailla lensi tämän seurauksena alas oksalta mätkähtäen suoraan kyljelleen. Valkoturkki nousi nopeasti seisaalleen, ravisteli päätään ja tämän suusta kuului kummallista korinaa tämän yrittäessä niellä kaikki suuhun kertynyt kuola.

Missä sirppi oli? Kaoru oli pitänyt sirpistään tiukasti kiinni kun hän vielä oli ollut oksalla, mutta yllättäen huomio oli mennyt Igojen johtajan saapumiseen, eikä sirppi ollut enää hänen leukojensa tiukassa puristuksessa. Äkkiä punasilmäinen huomasi sirppinsä – Jiron kaulassa kiinni. Kaoru katsoi Kogien johtajaa hämmentyneenä siitä, että valkoturkin epätoivoiset yritykset saada sirppi edes hieman raapaisemaan Kogien johtajaa puunoksalla oli lävistänyt Jiron kaulan.

”Johtaja, et osannut parempaa aikaa valita!”

Kaoru tokaisi Fukaille väläyttäen tälle laimean hymynpoikasen keskittyen sitten viholliseensa.

[Kurokabuto]

((Anteeksi mutta pistän tähän väliin.))

Korkealla puun oksalla tumma varjo seurasi tätä pientä taistelua iga koirien metsässä, jossa olivat mukana yllättävästi molempien leirien johtajat Jiro sekä Fukai, sekä jokin varsin satunnainen iga naaras. Kuro oli alunperin tullut yksin Iga koirien alueelle saadakseen ruokaa, ja mikä olisikaan parempi pala kuin iga hurtta? Hyppiessään korkeita oksia pitkin Kuro oli kumminkin huomannut Fukain raikakenin ja jäänyt katsomaan tapahtumia korkealta. Uroksella ei ollut suurta lojaalisuuden tunnetta Jiroa kohtaan, ja vielä enemmän sirppi kurkussaan tämä oli mahtava tilaisuus avata johtajuuden paikka, mutta oli mahdollisuus että joku lojaali typerys saapuisi auttamaan, ja kaiken muun lisäksi igojen johtaja oli melkein samassa asemassa.

Kuro päätti toimia, uskoen ettei kukaan kolmesta ollut huomannut häntä ollen myös siinä suunnassa tuulta ettei hänen oma hajunsa niin helposti kolmikon kirsuihin leijuisi. Uros jännitti lihaksensa ja hyppäsi alas oksalta suoraan kohti Kaorua, sillä igojen johtajan kanssa se ei halunnut mennä hippasille, mieluummin antaisi Jiron hoitaa se, ellei johtaja viisaudessaan valitsisi toisen, olisihan hän tosiaan silti kuuliainen.

Kuro ei päästänyt ääntäkään syöksyessään kohti Iga naarasta mutta tietenkin, lähemmäksi tullessaan uros oli helppo havaita, mutta uros oli laskenut senkin varaan ja liisi kohti iga-ninjaa laskelmoiden hitusen verran matkan pituutta.
"Namaruken!"
Kuro päästi kurkustaan jylhävästi syöksyessään kohti Kaorua, paljastaen olinpaikkansa viimeistään silloin, mutta kadoten silloin heti silmistä kuin varjojen nielaisemana.

Äkisti musta koga ilmestyi Kaorun taakse ja koetti iskeä hampaansa naaran niskaan, samalla kun yritti toisella etutassullaan iskeä ja painaa naarasta ylä selkään, yrittäen näin painollaan iskeä naaras naama edellä maahan, saalis oli paljon helpompi teurastaa kun se menetti tasapainonsa, ja jos uros saisi naaraan selälleen myöhemmässä vaiheessa, toisen vatsa rukoilisi auki repimistä. Kuron pelkistä silmistä näki kuinka se näki iga naaraan pelkkänä lihan palasena sillä hetkellä.

[Jalle]

Fukain isku osui kuin osuikin Jiroon, Kojien johtajaan, mutta isku oli niin voimakas, että puun oksa katkesi, saaden kaikki kolme koiraa tippumaan puusta. Fukai oli saanut iskettyä hampaansa uroon niskaan, mutta ote oli hellinnyt sillä keskittymiskyky herpaantui oksan katketessa. Naaras oli joutunut nyt heidän tippuessa maahan, keksiä keino, miten hyökätä Jiron kimppuun Kaorun kanssa. Iga yritti kääntyä ilmassa siten, että tippuisi jaloilleen. Tosin hänen piti päättää, ottaisiko riskin, koska ei tiennyt kuinka suuri tärähdys tuosta syntyisi, joten hän kääntyikin ilmavirrassa tippumaan kyljelleen ja siitä maan kautta pyörähtäen jaloilleen. Maahan tippuminen kuitenkin oli oletettua kivuliaampi, olihan vauhti melko huima. Kuitenkin kyljeltään jaloille pääsy meni kohdilleen, tosin jälkivaikutuksena tuli kipua Fukain olkaan. Hänen kasvoiltaan paistoi pieni kipu, mikä nyt näkyi ehkä hiukan tämän ärtyneestä ilmeen 'seasta'.

Valkoturkki kääntyi katsomaan Kaoruun, joka seisoi vähän matkan päässä tästä. Hän nosti kulmiaan, kun toinen laski pienimuotoisen sananlaskun, virnistäen hieman.
" Pitäähän sitä olla kaitsemassa teitäkin, muru. " Fukai sanoi viekkaasti, kääntäen sitten katseensa kauempana olevaan koiraan, Jiroon. Iga nosti kulmiansa vielä vähän hämmentyneemmin, kun huomasi kogan kaulassa olevan sirpin, joka näettävästi oli Kaorun.

" Onhan sitä teille jotain edes opetettu, hahah. " johtaja naaras naurahti hieman, mutta hänen äänestään ei kuulunut juurikaan ivallisuus, vaan ennemminkin pieni kunnioittamisen merkki, kun saa tehtyä näinkin paljon yksinään Kogien johtajalle, mestari ninja Jirolle.

EDIT
// En huomannut Kurokabuton viestiä, sillä kirjoitettiin samaan aikaan, joten pieni loppulisäys tähän viestiin --

Samassa Fukai kuuli kauempaa, yläpuolelta urospuolisen koiran huudahduksen. Se oli koga, sillä tämä huusi kyseisen klaanin battogan nimen. Naaras kääntyi nopeasti ympäri ja huomasi, varmasti kuitenkin liian myöhään..
" Varo, Kaoru!! " johtaja huusi murahtavalla äänellä, nähdessään tumman koiran hyökkäävän igaa kohti, eikä Fukai ehtisi estämään hyökkäyksen osumista Kaoruun.

[Yoko]

Igojen johtajanaaras oli tullut pahimpaan mahdolliseen aikaan. Jiro makasi nyt lähes liikkumattomana maassa katkenneen oksan vieressä sirppi syvällä kaulassaan vain parin lihaksen nytkähdellessä tuskallisesti.
Viimein hän nousi seisomaan ja väläytti vihaisesti hampaitaan Fukaille, joka oli jo noussut seisomaan vähän matkan päässä.
Sitten hän tarttui tukevasti sirppiin ja vetäisi sen ulos kaulastaan tuskan kulkien pitkin hänen selkäpiitään, mutta hän ei aikonut näyttää kipua Iganaaraille - saati sitten paikalle saapuneelle Kurolle, joka oli jo käynyt Kaorun kimppuun.
Nyt että Jiron silmä ja kaula vuosivat reilusti verta. Häntä alkoi jo hiukan pyörryttää; verenpuutos ei olisi varmastikaan kovin kaukana tälle menolla...

Nyt hän paljasti kunnolla hampaansa ja syöksyi kohti Fukaita yrittäen saada tämän anomaan armoa!

//jotenki köyhiä nää mun kirjotukset verrattun noihin muihin8) Noh, en o koskaa ollu mikää mahtikirjailija...

[Oodi]

Kaoru tunsi, että heillä oli hyvät mahdollisuudet häätää Koga pois heidän alueeltaan, olihan Kaorun lisäksi paikalla nyt itse Igojen johtaja! Lisäksi Jiro oli pahemmin vahingoittunut kuin kumpikaan valkoturkeista, vaikka Kaoru kyllä tiesi Jiron olevan sen verran kestävä ja voimakas johtaja, ettei se varmasti noinkaan "pienestä" hätkähtäisi. Edelleenkin Kaoru kuitenkin mietti, mitä Kogien johtaja teki yksin Igojen alueella. Jos taistelutilanne olisi ollutkin toisinpäin eli niin, että molemmat Igat olisivat olleet yhtä haavoittuneita kuin Jiro nyt oli ja Jiro itse oli täysissä voimissaan, olisi Kaoru ymmärtänytkin tilanteen järkeenkäypyyden. Nyt kuitenkin näytti siltä, että Kogien johtaja oli tunkeutunut Igojen alueelle täysin turhaan vain tullakseen haavoitetuksi.

Yhtäkkiä yläilmoista kuului jälleen Kogien iskun nimi - nyt tässä kaikessa oli järkeä. Jos Jiro oli ottanut matkaansa muutaman Kogan lisää, kuten Kaoru oli aluksi pelännyt, nyt olikin heidän oikea aika astua johtajansa avuksi tämän ollessa jo haavoittunut.
Valkoturkki keskitti katseensa nopeasti ylöspäin mistä ääni kuului, mutta kuten namarukeniin kuuluu, Koga katoaa hetkessä muualle tekniikkaa tehdessään. Kaoru ei nähnyt ketään ylhäällä, ja sen jälkeen kuuluikin Fukain varoitus.
Kaoru ei kerinnyt edes päätään kääntää, kun Kuro jo sai tiukan otteen tämän niskasta. Valkoturkki ei kuitenkaan aivan tasapainoaan menettänyt, sillä se oli itselleen sillähetkellä niin vihainen ollessaan aina taistelussa altavastaavana. Se jännitti jokaisen lihaksensa ja piti asentonsa vakaana, eikä antanut Kogan kellistää itseään. Loppuen lopuksi, Kaoru oli kovan harjoittelunsa tuloksena lihaksistoltaan kuin kuka tahansa vahva aikuinen uros, eikä sitä narttuna tulisi aliarvioida tämän suhteen. Tällä kertaa sirppi ei kuitenkaan pelastanut sitä.

"Saakelin töyhtöhyyppä, minua et tule syömään tänään etkä koskaan!"

Kaoru suuttui mustanpuhuvalle Kogalle ja heilautti itsensä kauemmas tästä, kuitenkin Kuron terävät hampaat vielä tämän niskassa. Hyökkäys oli paras puolustus siinä tilanteessa, joten jopa niska painuksissa Kaoru yritti etujaloillaan päästä raapimaan Kuroa ja samalla se yritti riuhtoa päätään villisti irti Kuron otteesta niskavillojen samalla pikkuhiljaa repeytyessä siinä mylläkässä. Jonkinnäköinen adrenaliiniryöppy valtasi valkoturkin mielen, eikä se halunnut pettää itseään eikä johtajaansa.

Nyt oli kaksi kahta vastaan, Kaoru piti omalta osaltaan siitä huolen.

(( Hyvin sinä kirjoittelet Yoko, harjoittelemalla saat itelleskin mieleisiä tuloksia aikaseks. ^^ ))

[Yoko]

// repesin töyhtöhyypälleX''DDD (ja anteeks että kirjottelin tähän väliin //

[Kurokabuto]

Kuro piti lujasti kiinni iga nartusta sen kääntyessään itseäänpäin ja koetti porata hampaansa syvemmälle naaraan niskaan koska ei saanut toista kellistettyä. Uros oli tosiaan yllättynyt naaraan voimasta ja tahdosta olla häviämättä. Raapaisu lensi ilman halki mutta Kuro ei ensiksi piitannut, uskoen sen olevan vain sokeaa huitomista, kunnes yksi raapaisu osui koiran rintakehään ja Kuro tunsi ihon rikkoutuvan. Mustan paholaisen silmät laajenivat pienesti ja se koetti repiä palan Kaorun niskasta mukaansa hypätessään taakse ja kauemmas iigasta. Heti Kuro arvioi naarasta ja myönsi että toinen oli oikea soturi, jos toinen olisi ollut perus naaras tai edes koira, toinen olisi panikoinnut tilanteen alla, eikä olisi kyllä mitenkään pitänyt itseään pystyssä, sen verran tämä kurja valkea rotta sai.

"Jos en saa syödä sinua niin tehdään jotain muuta, arvon neiti." Kuro sanoi ilkkuen Iga koira naaraalle, seisoen ylpeästi toista vastapäätä samalla kun pieni noro punaista verta valui sen rintakehää pitkin. Raapaisu oli osunut urokseen mutta ainakin Kuron onneksi se ei ollut mitään erityisen vakavaa, hän voisi jatkaa taistelua. Koira lähti sen enempää puhumatta uuteen hyökkäykseen, juosten kohti Kaorua nopeasti, hypäten viime hetkellä sivulle ja yrittäen upottaa hampaansa nartun keskiruumiiseen ja sulkea leukansa naaraan ruumiin ympärille, ja purra niin kovaa kuin pystyi siihen. Asento oli viisas valinta koska tuossa asennossa naaras ei voisi liikkua paljon eikä raapia, tai luultavasti purra urosta niin helposti, ainakaan jos hän osui.

Shikoku tiesi että naarasta olisi turha aliarvioida, joten hän päätti olla tekemättä niin, pistäen kaiken huomionsa Kaoruun, koiralle Fukaita ja Jiroa ei ollut olemassakaan sillä hetkellä, vain Kaoru ja kaikki sen aistit keskittyivät nyt siihen. Kuro oli täysin itsevarma itsestään, eikä se nytkään pitänyt häviämistä edes vaihtoehtona missään vaiheessa, se vain mietti useita eri tapoja tappaa tai nolata naaras loppuiäkseen vaikka se pääsisi pakoon. Yksi asia mikä Kuron pisti ottamaan naaras tosissaan oli varmaan se että Fukain raikaken sikseen, kaikki vahinko Jirossa oli tuon naaraan tekosia, sirppi tai ei.

Kuro mietti jo miten taistelu tulisi menemään ja arveli että koga koiralla oli yliote joka tapauksessa. Toisin kuin kogien namaruken mitä sai käyttää miltein miten ja missä vain vaikka se lihasvoimaa ja energiää veikin, Igojen raikaken tarvitsi aina puun oksan mistä roikkua ja se ei ollut puoliksikaan niin tehokas jos tiesi iskun tulevan, raikaken oli vaan niin paljon parempi yllätyshyökkäyksessä, mitä kummallakaan igalla ei enää ollut. Eikä Kuro missään nimessä aikoisi päästää uutta herkkupalaansa silmistään.